Hyvää Uutta vuotta!

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää ja rauhallista Uutta vuotta, itse vietän uuden vuodeni syöden (mamma nosti ruoka-annokseni määrää), lenkkeillen ja nukkuen ZZzzzZZ.. Lenkillä tosin käytiin jo pari kertaa päivällä kun mamma ajatteli että turhaan tuonne paukkeeseen vie minua, mutta itse ihmettelen näin iltaisin äkkiä pissillä käydessä, että mitä pauketta mamma tarkoitti!? En ole mielestäni ollut ikinä paukku-arka ;)

Todellakin, kuva on otettu alkuillasta!! =)

Joulu

Tässä jälleen herätän "pahennusta" kun olen menossa isompaan pulkkaan..

Nyt on reissu onnellisesti takana ja olen palannut onnellisesti arkeen. Perheenihän pakkasi 23.12 auton ja sillä hetkellä kun minunkin rakkaani löhöpatjani heitettiin kuorman päälle niin hetken jo ajattelin että muutamme jonnekkin.. että se on menoa nyt rakas kotini,  mutta mamma selitti että nyt lähdetään joulunviettoon 3 yöksi, mökille, korpeen siis keskelle ei mitään.. No ei me loppujen lopuksi kauaksi minusta menty, yhden päiväunen verran matkasimme ja perille päästyäni, todellakin, paikalla oli isomökki, liitereitä ja ruuheja.. keskellä ei mitään. Mamma oli varannut Kuhmosta ison eräkämpän kun jokavuotinen, missä pukki jakaa lahjat, tulemmeko sinne  vai te tänne jne.. oli saanut mamman viime joulupäivänä sellaiseen tilapäiseen mielenhäiriöön ja varannut niin ison mökin että ukit, mummit ja Tampereen serkkuni (Iitu ja Masi) perheineen saimme viettää joulun ettei kukaan mene minnekkään ja kaikki ollaan saman katon alla, rauhoitutaan, nautitaan hiljaisuudesta ja luonnosta. Hiljaisuudesta mamma ja muu porukka saikin nauttia ellei... joku meistä "hännäkkäistä" kuullut jotain haukkumisen arvoista, siinä me sit haukuttiin kuka mistäkin suunnalta, tietämättä mitä haukuttiin mutta pääasia että haukuttiin..kait. Kävimme päivittäin pulkkamäessä joka oli toodella pitkä, pulkkamäessä tai lähinnä myös kävelyreissulla jossa pulkka oli mukana sain noottia epäurheijamaisuudesta käyttäytymisestä, mutta olisiko ollut parempi että olisivat vetäneet tyhjää pulkkaa???

Mökkiä ympäroi luonnonsuojelu metsä, johon oli istutettu vaikka minkä näköistä puuta ja oli metsäpolkuja näköalatorneille ja laavuille, tokihan me innokkaan ne koluttiin mutta eihän sinne mitään polkuja näin talvella ollut mut siellä minä pompin kuin aropupu konsanaan, ja juuri näitten reissujen TAKIA minä missasin sen olennaisen, JOULUATERIAN!! Vielä laatikoiden hautuessa uunissa minä vielä jaksoin haistella ja odottaa mutta sitten zzZZzzzz... Heräsin, lautasia kerättiin pois, uunissa ei tuoksusta päätellen muhinut enää edes hiilet, KINKKU oli poistunut pöydästä!!! Ja mamma sanoo " No niin Patukin heräsi mennäänkö ulkoilemaan?"  Mennäänpä hyvinkin ja mamman aukaistessa oven kusta luirautin oikein ison lammikon ulko-oven ekarapulle.. että siinäpä se.

Etsimis tehtävä, missä olen?

Pukin tullessa käymään.. nukuin silloinkin, mamman oli tarkoitus ottaa minusta kuva pukin sylissä muttei ollut raskinut herättää minua kun tirppojen laulaessa patjani vieressä oli kuorsaukseni kuullostanut kuin olisin joululaulua hyräillyt.. tiesin olevani lahjakas, mammalle se taisi tulla yllätyksenä? =) Mutta lahjoja jakaessa minä EN nukkunut vaikka mamma niinkin väitti! Siitä on vasemmalla oleva kuvakin todisteena, kyllä siinä on minun pääni! Ja olihan pukki minullekkin paketteja laittanut, ja miksipä ei olisi olenhan ollut tosi reipas. Tirpat kyllä tuumasi että lahjapino kasvaa mitä kiltimpi on.. mutta 3 on jo minusta elämää rakastavalle, täysin rinnoin nauttivalle ja oman arvon tuntevalle Ritari Ranskanbulla rohkealla oikeinkin hyvä saavutus =)

Hyvää Joulua!

Ajattelin toivottaa tässä kiireen ja hälinän keskellä teille rakkaat lukijani Hyvää ja Rauhaisaa Joulua <3 Itse pakkaamme tavaramme ja lähdemme viettämään joulua keskelle "ei mitään".. mutta lupaan palata asiaan heti joulun jälkeen ja kertoa kuinka rauhallista joulua mamma luuli kanssani viettävän... =D

Juhlat

Päät punaiselle, hupsista oliko ne sun sormet siinä!?

Mamma sanoi että silmäni kiiluivat välillä kuin hullulla..?

Tänään oli isotirpan 8-vuotis synttärit. Jotain tämmöistä jo toki ounastelinkin kun mamma eilen niin touhotti niin vatkaimen kuin kakkuvuokien kanssa. Ja aamulla touhotus jatkui, en kyllä sinänsä valita koska taloon leijui mukava tuoksu ja lattiallakin oli mielestäni huomattavsti enempi pieniä maisteltavan arvoisia murusia =) No puoleltapäivin se sitten alkoi.. PIIIIIM-POOOOOM joka kerta täytyi kesken unien juosta, rynnätä haukkumalla ilmoittamaan saapuvasta vieraasta, no, siinä kahdeksannen pimpommin jälkeen annoin muiden vastata talon turvallisuudesta ja keskityin itse vieraisiin. Tirppanan kavereita tulikin kymmenisen ja kaikki, jokaikinen rapsutteli ja ihaili uljasta kroppaani, kuulin myös hihittelyä mutta mamma sanoi että hihittely kuului tuon ikäisten tyttöjen ihasteluun, joten luulenpa että kaikki suorastaan rakastivat jo minua ennen pois lähtiessään. Minäkin rakastin heitä, silloin kun mamma huusi ne kakkupöytään ja ai että varsinkin silloin kun he yrittivät ahdata suuhunsa herkkuja enempi kuin suu veti ja silloinhan se tipahti.. kyllä minulle =) No kauaa tätä onnea ei kestänyt kun mamma huomasi tilanteen ja haki minut pois. Pelattiin me myös twisteriä, mamma huuteli mihin käsi, jalka tai pää tuli laittaa ja sit tilanteeseen tulin minä =) Ja kaikilla oli hauskaa.. paitsi niillä jotka syytti minua niiden tuuppimisesta, tönimisestä tai  jopa että yritin viedä niiden hiuskoruja sillä ajalla kun niillä oli päät matossa, tuota väitettä en allekirjoita mutta mamman ilmeestä kyllä huomasin ettei kannata yhtään puolustella... Välillä juoksentelin kuin aropupu ympäri olohuonetta jolloin mamma käski mennä päiväunille jota en tietenkään malttanut tehdä kun ilta toi lisää

Nyt luun piilotusta?

vieraita -> kakkupöytä -> minä .. ja mamman komento, "Patu, pois sieltä!" Illalla parhaaseen lenkkeily aikaan, "Patu, nyt lenkille! Nyt päästään lumeen möyrimään" ja juuri silloin kun yleensä lähden katsastelemaan tienoon koirakamuja.. mamma löysi minut kaiken energiani antaneena patjaltani..  Iskä sanoi että näytin samalta kuin mamma viikko sitten pikkujouluillan jälkeen... rankkaa tämä juhliminen..

Korttikuvia.. =)

E.T Wants to go home...

Mamma haluaa tänä vuonna lähettää joulukortin uudesta perheenjäsenestä.. eli minusta!! Ja mamman tuntien sitä ei vaan haluta, mietiskellä päiviä, vaan ruvetaan tuumasta toimeen, mukisematta. Niinpä iskä kävi hakee reen vintiltä ja tutuksikin tullut lampaantalja rekeen ja sitten mielestäni siihen olisi riittänyt minun ylväs ulkonäköni.. pelkästään! Mutta mitä tekee mamma, kaivaa punaisen Joulupukin nutun, ei suinkaan itselleen vaan MINULLE!! Siinä minä sitten törötin, se typerän näköinen takki päälläni ja yritin sabotoida joka ikisen kuvan mitä minusta räpsiä kerettiin... =D Ai että minulla oli kyllä hauskaa kun mamma katseli illalla saamiaan otoksia =D No täytynee myöntää että niitä "Rauhallista Joulua" ilmeitä ja otoksia myös tuli mutta nämä kuvat oli minun mielestäni parhaita! (Näitä ei mamma huolinut kortteihin!?)

Mamma, älä mee.. vielä yks kuva.. =)

Juoksulenkki

Yleensä ulos ja lenkille lähtiessä, mitenkäs sen nyt muotoilis... hmm, käytänkin ton juniorin tutuksi tullutta lausetta: " Ei vois vähempää kiinnostaa". No sehän menee näin: Kun mamma ilmoittaa: "Patu, mennään" ja on niin superhyperiloisen ja pirteen näköinen niin yritän olla mahdollisimman huomaamaton, jopa hieman piiloudun. Aamulenkki on ok, sillä tiedän että mammalla on kiirus ja kun asiat on hoidettu mennään kotiin. Päivälläkin kaikki sujuu koska lapsukaiset käyttää ja ne eivät ole vielä ymmärtäneet ylimääräisten kilometrien "turhaa" kävelyä mutta mitä tekee mamma, vaikka kaikki tarpeellinen on tehty niin eikun matka jatkuu.. tekee kuulema hyvää, molemmille. Tässä kohdassa täytyy antaa palautetta! Minulla on säännölliset ruoka-ajat, ei ylimääräisä herkkuja, ei ylimääräistä MITÄÄN! (koulutus herkkuja ei lasketa) Ja entäs mamma.. syyä mussuttaa jatkuvaan jotakin, milloin norkoilee jääkaapilla, milloin herkku kaapilla ja kun talon valtaa
ihanaisen pullan tuoksu, niin minä saan ne pelkät tuoksut! Niinpä tänään kun mamma pyyteli lenkille olinkin että joo, mennään =) Siitähän se ilahtui, no vähän muutin etupihalla mieltä, mutta se ylipirteys ja "mennään, mennään", se sai minussa sen reaktion, ja sit me mentiin. Aluksi kävelin ilman mitään istumis ihmettelyjä, sitten lisäsin tahtia ja kävelin jo todella reippaasti ja kun mamma vain kehui, pistin juoksuksi. Aluksihan se oli niin tohkeissaan mutta muutaman valopylvään jälkeen jo huohotti. (Pihalla kyllä juostaan ja pelataan mutta hihnassa en yleensä juoksentele mutta nyt kyllä niin halusin =) No, hieman annoin mammalle armoa ja nuuskuttelin välillä muiden koirien tuoksua mutta muuten kiidin koko lenkin kuin lepakkomies, tuulispää tai teräsmies. Mamma oli ihan irtipoikki ja yritti olla niin: "Hienoa Patu" meiningillä, mutta kuulin kyllä kun illalla valitteli jalkojaan ja ei napsannut jääkaapin ovikaan niin tiheesti kuin yleensä.. rauhoittukohan se.

Lampaantalja

Mamma päätti aloittaa yläkerran komeron siivousurakan, huudeltuaan kavereita urakkaan kaikki häipyi omiin suuntiinsa, mutta minä jäin, hihkuin onnesta hyppien ja ulahdellen "Mamma minä olen urakka kamusi, minä!" Ja luulen että mamma oli ajatuksesta yhtä innoissaan tietäen mitä kaikkea pientä roinaa sieltä löytyykään.. Ekaksi heiteltiin niin sanotut "mihin näitä tarvitaan" tavarat ja kun tavara lensi, juoksin hullun lailla perään ja rökitin sen kaiken varalta ettei enää uskalla takaisin tulla! Kun jokainen itseäni heikompi tavara oli purtu, kuolattu ja raahattu, "Täällähän tämäkin on!"  Hyvänen aika, onko mamma teurastaja?! Se on säilönyt ihanan valkoisen pumpulikarvaisen koirarukan komeroon, semmoinen samanlainen (Fiona) kävelee iltalenkillä vastaan.. mutta ei kävellyt eilen! "Katoppas Patu, tästä sinä tykkäät." Haukahtelua, vaanimista ja nuuskuttamista (välillä täytyi käydä pussailemassa mammaa, hakea turvaa tuon oudon raadon tutustumiseen) Onko se Fiona?!

 Ei ollut, tarkemmassa tutustumisessa ilmeni ettei se ollut koira, ja olisiko mamma jo epäillyt ajatuksiani sillä sanoi ettei se myöskään ole teurastaja. Tirppanat olivat saaneet aikoinaan lahjaksi lampaantaljan joka oli jäänyt aikas vähäiselle käytölle ja minä kun tykkään köllötellä lämpimän leivinuunin kyljessä ja lämpimien fleece peittojen mutkissa, oli mammalla välähtänyt kuka kaipaisi itselleen lisä lämmikettä. Kun minä, ritari rohkea, olin kesyttänyt, höykyttänyt, kouluttanut ja repinyt irti kaiken "irtokarvan", oli ihana käydä siihen pitkän ja rankan siivous urakan  jälkeen köllöttelemään, olisi pitänytkin jäädä koko illaksi koisimaan sillä illemmalla mamma huomasi, että kaikki ne "mihin näitä tarvitaan" tavarat oli väkivalloin raadeltu ulos roskapusseista ja levitelty ympäri yläkertaa, sanomistahan siitä tuli.

Kuka ei kuulu joukkoon..? (Noloa..)

Tämä on mamman kans välillä niin tätä poseerausta.... siis arvaa kuka ei kuulu joukkoon!?..niiiin noloa! Mammalla taitaa olla opiskeluissaan liian yksinkertaisia tehtäviä.. ja liian paljon vapaa aikaa..)

Pahoin pelkään, että jos kuvaus ei lopu syön kaksi birdsiä ja kinkun.. (huomaa tipujen muuttunut järjestys edelliseen kuvaan, syy -> Hyökkäys! )

Hirviö?

Olen jo pitkään, jo silloin kun muutin kotiini, ihmetellyt erästä häkkiä. Häkki sijaitsee just sillä korkeudella etten näe siihen, nuuskuja siitä saan ja ne nuuskut.. hmmm.. se on niinkuin raakapaisti, herkullinen, rapsakka ja jotenkin niin vikkelän oloinen! Öisin sieltä kuuluu rapinaa mutta untani se ei varsinaisesti häiritse, mammakin sanoi ettei yöllinen rapina enää kuulu makuuhuoneeseen kuorsaukseni läpi, joten en voi valittaa minäkään rapinasta. Tänään mamma tiputti pöydältä kurpitsan siemeniä maahan, joita juniori oli kaivertanut Halloween-kurpitsan sisälmyksestä, tarkkana poikana tietysti huomasin tilanteen ja nappasin niin monta suuhun kun kerkesin ja YÖK!!! Kauhea maku valtasi suuni, jopa keppi ulkona maistuu paremmalta tai lätäkössä muhinut käpy, mutta nämä siemenet.. suurimman osan sain syleskeltyä pois ja mamma auttoi kaapasemmalla poskista pois, hamstraamani loput siemenet... Yksi ajatus pälkähti vain mieleeni: Kuka noita syö?

Mamma käveli häkin luo "Tiku, Tikuuu...täällä on sulle namia." Häkissä kuuluu liikehdintä ja naps, siemenet on poissa. Monta siementä tuosta noin vaan kitusiin ja poskiin eikä mamman  tarvinnut kaivaa yhtäkään pois!! Nyt kiinnostus heräsi täysin, mikä hirviö häkissä asustaa, onko tämä hirviö kenties vaarallinen.. olenko vaarassa?! Varmuuden vuoksi haukahtelin ja hypähtelin, annoin varoituksen että minä, ritari rohkea, en pelkää moista siemenen syöjää, en vaikka hieman minua jännittikin mikä siellä on..  "Mikä Patu siellä on? Tahtooko Patu nähdä mikä häkissä asustelee.." Näiden hölmojen kysymyksien jälkeen mamma vihdoin tajusi että vastaus on KYLLÄ,

 ja nosti minut katsomaan tätä outoa öttiäistä.. Siellä oli pieni, hyvin pieni karvainen pallo. Pienet korvat ja pienen pieni häntä (pienempi kuin minulla jos vertaillaan livenä vieretysten) mutta nopea se oli. Mamma kertoi sen olevan kääpiöhamsteri ja huomasi varmaan alkavan nälkäni sillä muistutti ettei sitä saa syödä.. eikä se enää tuoksunutkaan rapsakalle paistille vaan kurpitsan siemenille..

Jotenkin kummasti ajatukseni jo juoksee huomiseen.. mamma kun puhui että jokavuotiseen perinteeseen kuuluu käydä katsomassa joella ylväänä seisoskelevan kekripukin poltto = Grillaaminen? Grilli.. liha.. Slurps...=)

Kekripukki

Yksiö vai vessa?

Tampereen serkkuni lahjoitti minulle boxin, myös kevythäkeiksi niitä kutsutaan. Kyllä minulla olikin jo sellainen, mutta se on autossa kun mamma on sitä mieltä että kun sen saa turvavöihin niin se on sama antaa olla siellä valmiina ja sisällä en sen mielestä tarvitse boxia.. (niinhän se luuli).. no asiaan.. Niin eli Iitu lahjoitti minulle sen häkin kun se oli alkanut käydä sille noloksi! Joo Joo, sen mamma oli vienyt sen sillä näyttelyyn ja se oli töröttänyt siellä kattoluukku auki ja tsiikaillut siitä menoa, niin se oli saanut "hieman" kuittailuja ahtaasta yksiöstä, poikamiesboxista ja soluasunnosta.. mut Iitun näyttelymenestykseen se ei vaikuttanut.. olisiko ollut jopa etua, kun oli voinut katsoa livenä pää ulkona kattoluukustansa miten muilla rullaa =) No, sen reissun jälkeen Iitu sai uuden boxin ja toi mulle vanhansa.

Onko tämä kuva muka todistusaineistoa??! Minä en ainakaan erota kuka tuolla on!!

Tuossahan se on ollut portaiden vieressä, välillä käväsen siellä ja oikein mukavahan se on.. auton boxissa on se ikävä puoli että sinne kun menee on poissa tullessa ihan eri paikassa kuin mennessä! Pidemmän aikaa mammalta olen saanut todella paljon kehuja, kun ulos mennään teen heti pissin ja jos en kerkiä ulos asti teen paperille ulko-oven eteen siis suunta täysin oikea.. kunnes tänään leikittiin pikku-tirpan kans ja sekin kait leikki koiraa konttaillen sinne tänne ja kurkkas boxini sisään.. "ÄITIIIIII, Patu on pissinyt kopin lattian!" Sitten tuli mamma ja totesi ettei siellä ollut yksi tai kaksi pissiä vaan sitähän on käytetty ihan vessana. Mikäs juttu se sitten boxini vastapäätä on, ovi jonka takana on pieni huone ja aina kun olen änkäytymässä kaveriksi mukaan sanotaan että "Ei nyt, menen vessaan." No boxissanikin on ovi josta sujahdan, teen tarpeeni ja tulen pois.. luulen että kun annan mammalle kunnon miettimisrauhan tulee se siihen lopputulokseen että tämähän on suorastaan nerokasta, kenenkään ei tartte enää hytistä ulkona viimassa ja tuulessa...  hmmm.. vaikuttaa nyt kumminkin siltä ettei tajunnut, "Patu, nyt ulos!"

Mitä mulkkaat?

"Patu, boxi on ihan pissitty!! Tiiätkö SINÄ mitään tapahtumasta???!"
(Huomaa takajalkojen "en edes kosketa boxia" asento)

 

Tässä tilanteessa oli mielestäni kaikesta järkevintä jäädä "vartioimaan" boxiani kuseskelijan kiinni ottamiseksi.. Mamma kyllä tuumasi että nuku poika rauhassa tekijä on jäänyt jo kiinni.. 

Frisbeegolf

Ekaksi väylän tsekkaus..

Perheessämme miespuoliset ovat ihan täysin hurahtaneet lajiin nimeltä frisbeegolf, olkabagit kiekkoineen ne ovat menossa tai tulossa ja katselipa iskä jo ihan meille koirillekin tehtyjä versioita joten hyppään innokkaasti mukaan jengiin. Tänään menimmekin eka kertaa radalle ja vähänkö oli hauskaa =) Ekaksi olimme ns. puistoradalla, taktiikka oli siis tämä: Iskä valitsi kiekon (jossa minä tietysti avustin kaikella innolla, pää kassissa), otti ja heitti, sit tuli mun vuoro, älyttömällä vauhdilla kiekon perään, jos tai kun löysin kiekon rapsutin sitä ja jäin sen päälle istumaan.. Mamma oli sitä mieltä että
näytin hienosti kiekon paikan, vaikka todellisuudessa maa oli niin märkää että halusin vain

Kiekon valinta

 istahtaa kuivan kiekon päälle märän maan sijaan.. mutta tyytyväisiä oltiin kumpikin. Puistoradalta mentiin metsään,oli kiva kiipeillä kallioilla, hyppiä kaatuneiden puiden yli ja haistella metsän eläinten tuoksuja, mamman mielestä todellakin vain haistelin tuoksuja, kun se puhui jostain oravista parin metrin päässä, ("Patu, kato oravia! Ihan sun vieressä! Patu, nosta pääsi ja kato!!) keskityin maassa oleviin nuuskuihin ja missasin kuulema itse nuuskun aiheuttajan..mutta tunne oli, että ihan lähellä ne varmasti olivat...

Tarkkailemassa kiekon laskupaikkaa..

täällä...

Kiekko löydetty = rapsutuksia

Lunta

Tänään kävimme viemässä Tirppanat syysloman viettoon ukin ja mummin luo, sinänsä harmi että kaksi leikittäjää (palvelijaa) lähtee pois, mutta toisaalta se tietää myös rauhaa =) Rauhaa siinä mielessä ettei minun tartte olla katsomassa koko aika niiden perään , maistella niiden leluja ja sukkia..vahtia kuka menee ja minne menee ja auta armias mikä show siitä syntyykään kun bongaan ne leikkimässä pienillä Pet shopeilla keskellä huonetta, kaikki miljoona pientä erinäköistä ötökkää niiiiin kauniisti aseteltuna ja sitten tulen minä, iso ritari rohkea, silmäys, pään kallistus ja hyökkäys!! Ja hirrvveeeee huuto!!
Heipat, pussailut ja sinne menivät.

Käytiin samalla "vaeltelemassa" Vuokatinvaaralla ja siellähän olikin maa valkoisena!! Haistelin, maistelin ja hyväähän se oli.. kylmää mutta niiiin hyvää! Mamma sanoi ettei sitä kannatta syödä mutta mikä se oli sanomaan kun ei edes maistellut. Siinä oli mukava peuhata ja touhuta siihen asti kun tuli kylmyys, tassut oli jäässä ja tärinä yllätti koko ritarin, mamma tuumasi että tähän täytyy muka tottua ja talvella perhe reissailee laskettelemassa ja lumesta nautitaan täysillä.. mietin vain että onko kukaan lajitoverini kiinnostunut projektista:  "Syödään yhdessä lumi pois!"