Juoksulenkki

Yleensä ulos ja lenkille lähtiessä, mitenkäs sen nyt muotoilis... hmm, käytänkin ton juniorin tutuksi tullutta lausetta: " Ei vois vähempää kiinnostaa". No sehän menee näin: Kun mamma ilmoittaa: "Patu, mennään" ja on niin superhyperiloisen ja pirteen näköinen niin yritän olla mahdollisimman huomaamaton, jopa hieman piiloudun. Aamulenkki on ok, sillä tiedän että mammalla on kiirus ja kun asiat on hoidettu mennään kotiin. Päivälläkin kaikki sujuu koska lapsukaiset käyttää ja ne eivät ole vielä ymmärtäneet ylimääräisten kilometrien "turhaa" kävelyä mutta mitä tekee mamma, vaikka kaikki tarpeellinen on tehty niin eikun matka jatkuu.. tekee kuulema hyvää, molemmille. Tässä kohdassa täytyy antaa palautetta! Minulla on säännölliset ruoka-ajat, ei ylimääräisä herkkuja, ei ylimääräistä MITÄÄN! (koulutus herkkuja ei lasketa) Ja entäs mamma.. syyä mussuttaa jatkuvaan jotakin, milloin norkoilee jääkaapilla, milloin herkku kaapilla ja kun talon valtaa
ihanaisen pullan tuoksu, niin minä saan ne pelkät tuoksut! Niinpä tänään kun mamma pyyteli lenkille olinkin että joo, mennään =) Siitähän se ilahtui, no vähän muutin etupihalla mieltä, mutta se ylipirteys ja "mennään, mennään", se sai minussa sen reaktion, ja sit me mentiin. Aluksi kävelin ilman mitään istumis ihmettelyjä, sitten lisäsin tahtia ja kävelin jo todella reippaasti ja kun mamma vain kehui, pistin juoksuksi. Aluksihan se oli niin tohkeissaan mutta muutaman valopylvään jälkeen jo huohotti. (Pihalla kyllä juostaan ja pelataan mutta hihnassa en yleensä juoksentele mutta nyt kyllä niin halusin =) No, hieman annoin mammalle armoa ja nuuskuttelin välillä muiden koirien tuoksua mutta muuten kiidin koko lenkin kuin lepakkomies, tuulispää tai teräsmies. Mamma oli ihan irtipoikki ja yritti olla niin: "Hienoa Patu" meiningillä, mutta kuulin kyllä kun illalla valitteli jalkojaan ja ei napsannut jääkaapin ovikaan niin tiheesti kuin yleensä.. rauhoittukohan se.