Korttikuvia.. =)

E.T Wants to go home...

Mamma haluaa tänä vuonna lähettää joulukortin uudesta perheenjäsenestä.. eli minusta!! Ja mamman tuntien sitä ei vaan haluta, mietiskellä päiviä, vaan ruvetaan tuumasta toimeen, mukisematta. Niinpä iskä kävi hakee reen vintiltä ja tutuksikin tullut lampaantalja rekeen ja sitten mielestäni siihen olisi riittänyt minun ylväs ulkonäköni.. pelkästään! Mutta mitä tekee mamma, kaivaa punaisen Joulupukin nutun, ei suinkaan itselleen vaan MINULLE!! Siinä minä sitten törötin, se typerän näköinen takki päälläni ja yritin sabotoida joka ikisen kuvan mitä minusta räpsiä kerettiin... =D Ai että minulla oli kyllä hauskaa kun mamma katseli illalla saamiaan otoksia =D No täytynee myöntää että niitä "Rauhallista Joulua" ilmeitä ja otoksia myös tuli mutta nämä kuvat oli minun mielestäni parhaita! (Näitä ei mamma huolinut kortteihin!?)

Mamma, älä mee.. vielä yks kuva.. =)

Juoksulenkki

Yleensä ulos ja lenkille lähtiessä, mitenkäs sen nyt muotoilis... hmm, käytänkin ton juniorin tutuksi tullutta lausetta: " Ei vois vähempää kiinnostaa". No sehän menee näin: Kun mamma ilmoittaa: "Patu, mennään" ja on niin superhyperiloisen ja pirteen näköinen niin yritän olla mahdollisimman huomaamaton, jopa hieman piiloudun. Aamulenkki on ok, sillä tiedän että mammalla on kiirus ja kun asiat on hoidettu mennään kotiin. Päivälläkin kaikki sujuu koska lapsukaiset käyttää ja ne eivät ole vielä ymmärtäneet ylimääräisten kilometrien "turhaa" kävelyä mutta mitä tekee mamma, vaikka kaikki tarpeellinen on tehty niin eikun matka jatkuu.. tekee kuulema hyvää, molemmille. Tässä kohdassa täytyy antaa palautetta! Minulla on säännölliset ruoka-ajat, ei ylimääräisä herkkuja, ei ylimääräistä MITÄÄN! (koulutus herkkuja ei lasketa) Ja entäs mamma.. syyä mussuttaa jatkuvaan jotakin, milloin norkoilee jääkaapilla, milloin herkku kaapilla ja kun talon valtaa
ihanaisen pullan tuoksu, niin minä saan ne pelkät tuoksut! Niinpä tänään kun mamma pyyteli lenkille olinkin että joo, mennään =) Siitähän se ilahtui, no vähän muutin etupihalla mieltä, mutta se ylipirteys ja "mennään, mennään", se sai minussa sen reaktion, ja sit me mentiin. Aluksi kävelin ilman mitään istumis ihmettelyjä, sitten lisäsin tahtia ja kävelin jo todella reippaasti ja kun mamma vain kehui, pistin juoksuksi. Aluksihan se oli niin tohkeissaan mutta muutaman valopylvään jälkeen jo huohotti. (Pihalla kyllä juostaan ja pelataan mutta hihnassa en yleensä juoksentele mutta nyt kyllä niin halusin =) No, hieman annoin mammalle armoa ja nuuskuttelin välillä muiden koirien tuoksua mutta muuten kiidin koko lenkin kuin lepakkomies, tuulispää tai teräsmies. Mamma oli ihan irtipoikki ja yritti olla niin: "Hienoa Patu" meiningillä, mutta kuulin kyllä kun illalla valitteli jalkojaan ja ei napsannut jääkaapin ovikaan niin tiheesti kuin yleensä.. rauhoittukohan se.

Lampaantalja

Mamma päätti aloittaa yläkerran komeron siivousurakan, huudeltuaan kavereita urakkaan kaikki häipyi omiin suuntiinsa, mutta minä jäin, hihkuin onnesta hyppien ja ulahdellen "Mamma minä olen urakka kamusi, minä!" Ja luulen että mamma oli ajatuksesta yhtä innoissaan tietäen mitä kaikkea pientä roinaa sieltä löytyykään.. Ekaksi heiteltiin niin sanotut "mihin näitä tarvitaan" tavarat ja kun tavara lensi, juoksin hullun lailla perään ja rökitin sen kaiken varalta ettei enää uskalla takaisin tulla! Kun jokainen itseäni heikompi tavara oli purtu, kuolattu ja raahattu, "Täällähän tämäkin on!"  Hyvänen aika, onko mamma teurastaja?! Se on säilönyt ihanan valkoisen pumpulikarvaisen koirarukan komeroon, semmoinen samanlainen (Fiona) kävelee iltalenkillä vastaan.. mutta ei kävellyt eilen! "Katoppas Patu, tästä sinä tykkäät." Haukahtelua, vaanimista ja nuuskuttamista (välillä täytyi käydä pussailemassa mammaa, hakea turvaa tuon oudon raadon tutustumiseen) Onko se Fiona?!

 Ei ollut, tarkemmassa tutustumisessa ilmeni ettei se ollut koira, ja olisiko mamma jo epäillyt ajatuksiani sillä sanoi ettei se myöskään ole teurastaja. Tirppanat olivat saaneet aikoinaan lahjaksi lampaantaljan joka oli jäänyt aikas vähäiselle käytölle ja minä kun tykkään köllötellä lämpimän leivinuunin kyljessä ja lämpimien fleece peittojen mutkissa, oli mammalla välähtänyt kuka kaipaisi itselleen lisä lämmikettä. Kun minä, ritari rohkea, olin kesyttänyt, höykyttänyt, kouluttanut ja repinyt irti kaiken "irtokarvan", oli ihana käydä siihen pitkän ja rankan siivous urakan  jälkeen köllöttelemään, olisi pitänytkin jäädä koko illaksi koisimaan sillä illemmalla mamma huomasi, että kaikki ne "mihin näitä tarvitaan" tavarat oli väkivalloin raadeltu ulos roskapusseista ja levitelty ympäri yläkertaa, sanomistahan siitä tuli.

Kuka ei kuulu joukkoon..? (Noloa..)

Tämä on mamman kans välillä niin tätä poseerausta.... siis arvaa kuka ei kuulu joukkoon!?..niiiin noloa! Mammalla taitaa olla opiskeluissaan liian yksinkertaisia tehtäviä.. ja liian paljon vapaa aikaa..)

Pahoin pelkään, että jos kuvaus ei lopu syön kaksi birdsiä ja kinkun.. (huomaa tipujen muuttunut järjestys edelliseen kuvaan, syy -> Hyökkäys! )

Hirviö?

Olen jo pitkään, jo silloin kun muutin kotiini, ihmetellyt erästä häkkiä. Häkki sijaitsee just sillä korkeudella etten näe siihen, nuuskuja siitä saan ja ne nuuskut.. hmmm.. se on niinkuin raakapaisti, herkullinen, rapsakka ja jotenkin niin vikkelän oloinen! Öisin sieltä kuuluu rapinaa mutta untani se ei varsinaisesti häiritse, mammakin sanoi ettei yöllinen rapina enää kuulu makuuhuoneeseen kuorsaukseni läpi, joten en voi valittaa minäkään rapinasta. Tänään mamma tiputti pöydältä kurpitsan siemeniä maahan, joita juniori oli kaivertanut Halloween-kurpitsan sisälmyksestä, tarkkana poikana tietysti huomasin tilanteen ja nappasin niin monta suuhun kun kerkesin ja YÖK!!! Kauhea maku valtasi suuni, jopa keppi ulkona maistuu paremmalta tai lätäkössä muhinut käpy, mutta nämä siemenet.. suurimman osan sain syleskeltyä pois ja mamma auttoi kaapasemmalla poskista pois, hamstraamani loput siemenet... Yksi ajatus pälkähti vain mieleeni: Kuka noita syö?

Mamma käveli häkin luo "Tiku, Tikuuu...täällä on sulle namia." Häkissä kuuluu liikehdintä ja naps, siemenet on poissa. Monta siementä tuosta noin vaan kitusiin ja poskiin eikä mamman  tarvinnut kaivaa yhtäkään pois!! Nyt kiinnostus heräsi täysin, mikä hirviö häkissä asustaa, onko tämä hirviö kenties vaarallinen.. olenko vaarassa?! Varmuuden vuoksi haukahtelin ja hypähtelin, annoin varoituksen että minä, ritari rohkea, en pelkää moista siemenen syöjää, en vaikka hieman minua jännittikin mikä siellä on..  "Mikä Patu siellä on? Tahtooko Patu nähdä mikä häkissä asustelee.." Näiden hölmojen kysymyksien jälkeen mamma vihdoin tajusi että vastaus on KYLLÄ,

 ja nosti minut katsomaan tätä outoa öttiäistä.. Siellä oli pieni, hyvin pieni karvainen pallo. Pienet korvat ja pienen pieni häntä (pienempi kuin minulla jos vertaillaan livenä vieretysten) mutta nopea se oli. Mamma kertoi sen olevan kääpiöhamsteri ja huomasi varmaan alkavan nälkäni sillä muistutti ettei sitä saa syödä.. eikä se enää tuoksunutkaan rapsakalle paistille vaan kurpitsan siemenille..

Jotenkin kummasti ajatukseni jo juoksee huomiseen.. mamma kun puhui että jokavuotiseen perinteeseen kuuluu käydä katsomassa joella ylväänä seisoskelevan kekripukin poltto = Grillaaminen? Grilli.. liha.. Slurps...=)

Kekripukki