TERVE =) Tästä on taas jonkun aikaa vierähtänyt että mamma saa aikaiseksi istahtaa ja kirjoittaa siitä mitä minulle kuuluu. Koneella se kyllä on niin kovin istunut että olen jo miettinyt ettei varmasti olis yhtään pahitteeksi vaikka alettais lenkkeilee hieman pitempiä ja hieman useammin, mutta näyttää puuskuttavan jo näillä olevilla lenkeillä sen verran että olkoon ja tehköön tehtäviään. Otsikkona oli Niisku, rakkauteni, ja rakkautta tämä onkin, siis minun ja Niiskun elo. Täytyypä myös sanoa että Niisku on ainut ja alkuperäinen öllykkäni joka on selvinnyt ehjänä ihan alku metreiltä asti, siis yli vuoden. Niisku nukkuu vieressäni, iloitsee kanssani, painii ja taistelee ja antaa rakkautta <3 Mamma on sanonut hieman ikävästi että Niiskulle on käynyt Michaelit, hieman vain toisinpäin.. Niiskusta on tullut aika tumma..
Heiiii, mikäs tossa Niiskun vieressä öllöttää? Hodari?
Mamma, mikä tämä on? Mihin Niisku hävisi? Täh?!
