Lunta

Tänään kävimme viemässä Tirppanat syysloman viettoon ukin ja mummin luo, sinänsä harmi että kaksi leikittäjää (palvelijaa) lähtee pois, mutta toisaalta se tietää myös rauhaa =) Rauhaa siinä mielessä ettei minun tartte olla katsomassa koko aika niiden perään , maistella niiden leluja ja sukkia..vahtia kuka menee ja minne menee ja auta armias mikä show siitä syntyykään kun bongaan ne leikkimässä pienillä Pet shopeilla keskellä huonetta, kaikki miljoona pientä erinäköistä ötökkää niiiiin kauniisti aseteltuna ja sitten tulen minä, iso ritari rohkea, silmäys, pään kallistus ja hyökkäys!! Ja hirrvveeeee huuto!!
Heipat, pussailut ja sinne menivät.

Käytiin samalla "vaeltelemassa" Vuokatinvaaralla ja siellähän olikin maa valkoisena!! Haistelin, maistelin ja hyväähän se oli.. kylmää mutta niiiin hyvää! Mamma sanoi ettei sitä kannatta syödä mutta mikä se oli sanomaan kun ei edes maistellut. Siinä oli mukava peuhata ja touhuta siihen asti kun tuli kylmyys, tassut oli jäässä ja tärinä yllätti koko ritarin, mamma tuumasi että tähän täytyy muka tottua ja talvella perhe reissailee laskettelemassa ja lumesta nautitaan täysillä.. mietin vain että onko kukaan lajitoverini kiinnostunut projektista:  "Syödään yhdessä lumi pois!"

                         

"päällekarkaus"

On ollut pieni tauko, kun mamma joutui äkisti sairaalaan. Ihmettelin mamman poissaoloa, mutta en kovinkaan etsiskellyt sillä tiesin sen palaavan pian =) Ja voi kuinka innoissaan, onnellinen ja hyperaktiivinen olinkaan mamman palattua.. tuli lirautettua myös onnenpisaroita matolle.. suoraan sanoen ihan pissaa luirautin =) Mamma sanoi että olisin kasvanut hurjasti muutaman päivän aikana, näytin jo ihan isolta koiralta. tais olla hyvät lääkkeet päällä!
Tänään oltiin mamman kans koko päivä ihan kahdestaan, pelattiin palloa ja näytin uudet temput, mä niiiin voitan mamman niin juoksussa kuin harhautuksissa, mua kyllä syytellään päällekarkauksista, mutta puolustautuen täytyy sanoa että miksi vastapuolen pelaajalla täytyy olla niin mehukkaan näköisiä kenkiä ja nauhoja jotka suorastaan kutsuu minua luokseen.. taitaa olla vastapuolen strategiaa..

"Heiii, onko muuten uudet kengät?"
(ja välittömästi tämän kuvan jälkeen taas syyte päällekarkauksesta.)





 käytiin myös metsässä haistelemassa ja nuuskuttelemassa kaikkea syksyn tuoksuja, ja yritettiin ottaa kiinni puista tuulen mukaan lentäviä lehtiä, yhtään ei kiinni saatu mutta hauskaa meillä oli =)

Illalla olikin sitten tiedossa täysihoitola, korvien putsausta (taas syytettiin siitä päällekarkauksesta, tosin uhreina vanutupot) kynsien leikkuuta (jossa nukahdan syliin ennen takakynsiin pääsyä) ja ihan vaan sitä perus hellittelyä <3

Villapaita

 Aamulla oli todella kylmä, tuntui ettei millään kykene laittamaan lämpimiä tassuja oven ulkopuolelle, ei vaikka oli hirvee pissahätä! Mamma sanoikin että ulkona on ollut pakkasta ja nytkin mittari oli nollassa joten eipä ihme jos lämpimän leivinuunin viereltä meno ulos tuntui jotenkin..hmmm...epämukavalta.
No, äkkiä kävin pissin tekemässä ja tortun tujertamassa ja sit hirveetä vauhtia sisälle, ei kyllä millään halunnut jäädä ihmettelemään ja pällistelemään ulos. Mamma sanoi että sillä on mulle yllätys! Se hymyili kyllä niin ihanasti että luvassa on varmaan jotai superia <3 Olihan sillä, siis jotain, muttei se ollut mitään mitä olisin osannut odottaa, siis ruokaa, lihaa.. nam.. Se kaivoi kaapista villapaidan!! Ok, siis aluksi ajattelin että se pukee noille tirpoille lisävaatetta, mut se tunki sen muhun, tai minut siihen, no sama kumminpäin kun lopputulos oli se, että minulla  ritari rohkealla oli päällä VILLAPAITA!! Aluksi se oli minusta maailman typerin idea, enkä suostunut lähtemään ulos ollenkaan. No, sitten kun lähdettiin (mamma kantoi pihalle) kävelin kun joku köyryselkä konsanaan, hyppelin ja haukahtelin väliin. Kyllähän siihen vähitellen tottuu, mutta näin aluksi ei oo kyllä mun juttu.. täytyy kyllä myöntää ettei kyllä palellut niin kovin ja tarkenin taas tarkkailla pihalla paljon kauemmin kuin aamulla..

Minä en hakenut/raahannut tätä kanervaa mistään asetelmasta.. se vain tupsahti tähän! Eikö olekkin outoa, mamma!?

                                                       Elä kuvaa, please.

Elämän pieniä nautintoja..

On ollut aika tuulinen ja sateinen päivä, joten olen keskittynyt kaikkeen mukavaan. Joten olen syönyt nukkunut, nukkunut, nukkunut ja syönyt. Kyllä me käytiin koko perheen voimin myös kävelyllä ja sehän se hauskaa oli kun tirppanat lähti semmoisilla ihme vekottimilla, potkulaudoiksi niitä myös kutsutaan. No minunkin piti laittaa turbovaihde päälle että pysyn noiden ihme härveleiden kannassa, mamma niin kovin kehui kuinka hienosti lenkki meni, mutta eihän minulla ollut aikaa pällistellä ja ihmetellä.. joskus on vain mentävä! Hyvin vahvasti luulen että loppuilta meneekin loikoillessa lämpimän leivinuunin vieressä...

Kuten kuvasta huomaa, sen verran rankka lenkki ettei ihan petiin asti kerennyt.. zzzZZzzZZZzzz

Missä pallo?

 Aamulla käytiin mamman kans "lenkillä", mut hitsi kun en halua kävellä jos koti näkkyy, rakastan kotiani, en halua eroon siitä.. miksi täytyy lähtä kotoa?! No, siinä me kateltiin autoja, pyöriä, ihmisiä meni ja tuli.. no sit mamma sanoi että nyt riittää pällistely ja kantoi minut niin että en erottanut enään pihaani, huoh, siis lähdettiin lenkille. Se olikin kyllä mukava lenkki, mentiin metsäpolulle ja siellä oli niin paljon nuuskuja ja kaikkee että hypähtelin ihastuksissani, hyvä kun tuli lähdettyä =) Kotiin päin kävelen aina tosi reippaasti, myös tänään. Ja kun mamma sanoo "Patu, kotiin!" Olen niin reippaana että jätätän vielä jonain päivänä mamman metsään. 

Pihalla odottikin jälleen haravointia, hyökkäilen haravan kimppuun ja lehtikasoihin, yleensä minulta roikkuukin aina suupielestä vähintään yksi lehti kun pihalla touhotan, ei se minua häiritse.. mammaa enempi.

"Patu, missä pallo?", ja pallo kun liikkuu juoksen perään, pysäytän ja tyrmään sen! Voittaja, Ritari rohkea eli minä, Patu =) Tästä pelistä minä tykkään. 

Tampereen "sukulaiset"

Sunnuntai 2.10 2011

Näin ensimmäisen kerran Tampereen "sukulaiseni", Iitun (Isosveitsinpaimenkoira) ja Masin (Amerikanstaffordshirenterrieri). Ne tulivat mamman siskon kanssa, jolla oli muuten outo tapa.. se nuuskutteli minua jatkuvaan, ja puhui ihanasta vauva tuoksusta eli se nuuskutteleminen ei olekaan pelkästään meikäläisten tapa. Sain niiltä ison possun lahjaksi, se oli melkein mun kokoinen ja sen kans on hyvä painia =) Me tutustuttiin Iitun ja Masin kans silleen ilmaa nuuskutellen, mut Iitua mä kävin nuuskuttaa takakoivestakin kun lähdettiin lenkille. Iitulla on kyllä vielä oppimista, sillä se meni niin kovaa eikä yhtään tajunnut istahtaa parin metrin välein, tuumailla ja mietiskellä, se vaan meni, vähän outo!
Me käveltiin lähellä olevan koirapuiston luo ja Iitu meni sinne kirmailemaan, se näytti tosi kivalta, siellä oli muitakin koiria ja olisin kyllä halunnut mukaan mut mamma ei antanut, mun täytyy vielä odotella rokotuksia.

   

     Possu-Pöntinen

Iitu ja Masi

                                                      Rankka päivä..

                                                      

Lenkkeilyä ja tutustumista..

Torstai 29.9 2011

Minä ja pikku-tirppa aamu-aurinkoa ihastelemassa..

Tänään olen ollut tosi ahkera. Yleensä en tykkää lähtä kotipihasta kauemmaksi, mitäpä sitä suotta. Jos kotipihasta lähden niin laitan välittömästi stop vaihteen ja ehkä hieman pakkiakin, pääasia että kotipiha näkyy ja kun taluttaja on seisoskellut siinä aikansa, yleensä käännytään kotiinpäin ja sitten minä kävelen ja lujaa =) Pihallani minä tykkään olla. <3
Tänään mamma kantoi minut niin ettei kotipihaa näkynyt, joten aikani istuttuani tajusin että on pakko kävellä. Kävelinkin ja reippaasti, tein niin että kävelin tomerana 5 metriä, istahdin (mutta en jäänyt istuskelemaan ihan vain hetkeksi istahdin) kävelin, istahdin , kävelin , istahdin ja mamma oli todella ylpeä minusta.. ja kun kotiin päästiin niin ryntäsin lehtikasojen kautta suoraan nukkumaan. Niin ja tapahtuihan siellä lenkillä muutakin, joku nainen pysähtyi ihailemaan mua, kertoi hyvin asiantuntevasti rodustani, silitteli ja lähtiessään huikkasi: "On nuo mopsit ihania!" Siinä me sit toljotettiin mamman kans perään =) Mamma kyllä sanoi että: "Elä oo Patu moksistaan , aamuinen mummo luuli sua kissaksi." =D
Päivällä me imuroitiin, mä olin aluksi hyvin vihainen sille vempeleelle kun se äänsikin niin rumasti, mut hyvin pian hoksasin että sehän on kiva leikkikaveri eikä ääni isone yhtään vaikka kuin puren, eli tykkäsin!
No, sit tuli varmasti sen imurin joku mykkä sukulainen, moppi. Vaikka mä kuin purin, haukuin ja hyökkäilin oli mamma ainut jolta ääntä pääsi, ja sekin halusi suojella sitä mykkä-moppia.

   Mykkä-mopin "koulutus"..