Olen saanut kasvattajaltani nimen Catastrofico Monsieur Casanova ja tiedän että perheeni on kovasti miettinyt kutsumanimeni antamista.. odotan heiltä jotain arvolleni sopivaa. Tänään me taas näemme, olenkin jo hurrrjasti tomeroitunut viime kerrasta ja pysyn jopa jaloillani =) Ja korvani ponnahti UP! Joo siellä ne töröttää niinkuin isälläkin. Niin tuli muuten mieleen viime kerrasta kun mua, emoa ja siskoanikin paijailtiin että isäni kun kurvasi paijailtavaksi lähti ne perheeseeni kuuluvat tytöt heti ulkoleikkeihin.. mikäköhän niihin iski?
Täh?! Siis kuulinko oikein!? Wau, mun nimeksi tuli Patu, mä tiesin että mun perheeseeni voi luottaa. Mä näytin kuinka mä osaan kävellä, purra, nuolla, purra, leikkiä, purra, kakkia, purra ja kaikki mitä mä osaan ja ne oli ihan haltioissaan. Otin vähän matsia siskoni kans mut siinä ne oli niin kalkkiksia että tulivat väliin kun vähän ulvahdettiin.. puolin jos toisinkin.. mut kivaa oli. Sit mä pääsin säntäilee eteisen matolle, jossa mä otin sellaisia jänisloikkia että siinä olis jäänyt kyllä jäniskoiratkin toiseksi ja sit mä vaanin ja hyökkäilin kaiken liikkuvan kimppuun.. mä tiedän että mun perheeni oli minusta todella ylpeä =)
Tiistaina 27.9.2011 minut haetaan kotiin, en melkein malttais odottaa kun kuulin että minua odottaa siellä jo oma pesä ja kasaleluja.. no puhu se mamma jostain villapaidasta ja sadetakista mutta luulen että irroitin nuo jostain lapsi -ja lapsen pukeutuminen keskustelusta. Mut sit taas nähdään ja kun olen livenä kotona 24/7 niin luulen että tempaistaan blogi sit kunnolla tulille =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti